Search results for "ikuisuuden laakso"

19 Articles

J. Tuomas Harviainen arvostelee Ikuisuuden laakson

Pelisuunnittelija ja -teoreetikko J. Tuomas Harviainen arvosteli Ikuisuuden laakso -roolipelin blogissaan:

Compared to, say, Itras By or Stalker, it is a very simple game, almost a Forge-like one trick pony. Yet it does do its own thing really well, and it seems a very good game to start role-playing with, as long as one can get past the strange idea of playing a penguin version of Westerns’ Clint Eastwood characters rather than the Western versions. It will be my son’s first rpg (he was absolutely eager to try it out, once he’d read it), and with the assistance of a good friend, will play it with him within a week or two.

Lue koko arvostelu.

Ikuisuuden laakso

ikuisuudenlaaksokansi_500px

Ikuisuuden laakso on paikka, jonne pingviinit tulevat kuolemaan. Etelämantereen loputon jäätikkö on armoton vihollinen. Siellä selviävät vain rohkeimmat pingviinisankarit ja katalimmat antipingviinit.

Pingviinisankari elää elämänsä yksin. Hän on nähnyt asioita, joita tavallinen pingviini ei osaa edes kuvitella. Hänen kohtalonsa on kuolla heimonsa hylkäämänä. Antipingviini elää jäätikön syleilyssä, mutta niin kauan kun hänen sisällään virtaa lämmin veri, hän ei koskaan voi olla jäätikön kanssa yhtä.

Ikuisuuden laakso on roolipeli sankaruudesta ja hinnasta, jonka siitä joutuu maksamaan. Se sisältää hurjia taisteluita, seikkailua ja vaikeita filosofisia valintoja.

Jäätikkö voittaa aina.

Ikuisuuden laakso

Roolipeli

Suunnittelija: Juhana Pettersson

Kuvitus: Jonna Lylykangas

Julkaisija: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry

Sivumäärä: 68

Hinta: 10 €

Julkaisupäivä: 31.7.2009

Mitä Ikuisuuden laaksosta sanotaan?

– Pelin antipingviinit Spore-otuksina. (19.8.2009)

J. Tuomas Harviainen arvostelee pelin blogissaan. “…it does do its own thing really well, and it seems a very good game to start role-playing with, as long as one can get past the strange idea of playing a penguin version of Westerns’ Clint Eastwood characters rather than the Western versions.” (20.8.2009)

Ladattavaa

Hahmolomake

Käännökset

Ikuisuuden laakso on julkaistu tanskaksi nimellä Evighedens dal (Rollespilsakademiet, 2011) ja englanniksi nimellä Valley of Eternity (Vagrant Workshop, 2012).

Englanninkielinen versio on myynnissä täällä.

Itran kaupunki ja Ikuisuuden laakso

Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry julkaisee tämän kesän Ropeconissa kaksi uutta roolipeliä.

itrakansi_500px

20-luvun kaupunki, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Alkoholisoitunut yksityisetsivä, holkissa tupakkaa polttava naimaton nainen. Surrealismia ja unelmia, joiden kukaan ei halua muuttuvan todeksi.

Itran kaupunki on alkujaan norjalainen roolipeli. Se on ensimmäinen peli, joka on käännetty suomeksi jostain muusta kielestä kuin englannista. Peli sekoittaa unikuvia ja ihmeellisiä seikkailuja kaupungissa, jossa futuristit, churchilliaanit ja marmorindit vaikuttavat.

Mitä on Kuutornissa? Minkälainen on herra Mogensin hirviö? Miten sapelihammastiikeri on joutunut eläintarhaan? Milloin juhlat loppuvat Perjantaikadulla?

Itran kaupungissa roolipelaajan alitajunta pääsee valloilleen.

Itran kaupunki

Roolipeli

Suunnittelijat: Ole Peder Giæver & Martin Bull Gudmundsen

Kääntäjä: Pirita Tiusanen

Kuvitus: Thore Hansen

Julkaisija: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry

Sivumäärä: 134

Hinta: 20 €

Julkaisupäivä: 31.7.2009

ikuisuudenlaaksokansi_500px

Ikuisuuden laakso on paikka, jonne pingviinit tulevat kuolemaan. Etelämantereen loputon jäätikkö on armoton vihollinen. Siellä selviävät vain rohkeimmat pingviinisankarit ja katalimmat antipingviinit.

Pingviinisankari elää elämänsä yksin. Hän on nähnyt asioita, joita tavallinen pingviini ei osaa edes kuvitella. Hänen kohtalonsa on kuolla heimonsa hylkäämänä. Antipingviini elää jäätikön syleilyssä, mutta niin kauan kun hänen sisällään virtaa lämmin veri, hän ei koskaan voi olla jäätikön kanssa yhtä.

Ikuisuuden laakso on roolipeli sankaruudesta ja hinnasta, jonka siitä joutuu maksamaan. Se sisältää hurjia taisteluita, seikkailua ja vaikeita filosofisia valintoja.

Jäätikkö voittaa aina.

Ikuisuuden laakso

Roolipeli

Suunnittelija: Juhana Pettersson

Kuvitus: Jonna Lylykangas

Julkaisija: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry

Sivumäärä: 68

Hinta: 10 €

Julkaisupäivä: 31.7.2009

Tšernobyl, rakastettuni kansi julki!

etukansi-page-001

Tšernobyl, rakastettuni on Juhana Petterssonin uusi roolipeli, joka julkaistaan Ropeconissa tämän kuun lopussa!

Tšernobyl, rakastettuni on roolipeli rakkaudesta ja radioaktiivisuudesta. Hahmot ovat rikollisia, jotka pakenevat esivaltaa Tšernobylin Suljetulle vyöhykkeelle. Vyöhykkeellä he rakentavat itselleen uutta elämää, rakastuvat ja tulevat sinuiksi atomin kanssa. Ulkomaailmaan ei ole enää paluuta.

Peli keskittyy voimakkaasti sosiaalisiin tilanteisiin. Pääosassa on hahmojen luonne ja persoona ja Vyöhykkeen eri yhteisöt. Tilanteet menevät ensitreffeistä Vyöhykkeen kummallisiin rituaaleihin.

Pelisysteemin kannalta Tšernobyl, rakastettuni on erittäin kevyt. Koska pääosassa on vapaamuotoinen pelaaminen, systeemi ei saa olla tiellä.

Kirja sisältää kaiken mitä pelinjohtaja tai pelaaja tarvitsee pelatakseen radioaktiiviselle Vyöhykkeelle karanneen henkipaton rakkauselämää. Mukana on Vyöhykkeen ja sen asukkaiden esittely, oppaat pelaajalle ja pelinjohtajalle, ja kaikki alueen eri yhteisöistä aina Strontiumsusista Atominkieltäjiin.

Tšernobyl, rakastettuni on pelisuunnittelija Juhana Petterssonin toinen roolipeli. Ensimmäinen oli vuonna 2009 ilmestynyt Ikuisuuden laakso, jossa traagiset pingviinisankarit puolustavat yhteisöjä jotka eivät voi koskaan hyväksyä heitä.

Tšernobyl, rakastettuni

by Juhana Pettersson

etukansi-page-001

Tšernobyl, rakastettuni on roolipeli rakkaudesta ja radioaktiivisuudesta. Hahmot ovat rikollisia, jotka pakenevat esivaltaa Tšernobylin Suljetulle vyöhykkeelle. Vyöhykkeellä he rakentavat itselleen uutta elämää, rakastuvat ja tulevat sinuiksi atomin kanssa. Ulkomaailmaan ei ole enää paluuta.

Peli keskittyy voimakkaasti sosiaalisiin tilanteisiin. Pääosassa on hahmojen luonne ja persoona ja Vyöhykkeen eri yhteisöt. Tilanteet menevät ensitreffeistä Vyöhykkeen kummallisiin rituaaleihin.

Pelisysteemin kannalta Tšernobyl, rakastettuni on erittäin kevyt. Koska pääosassa on vapaamuotoinen pelaaminen, systeemi ei saa olla tiellä.

Kirja sisältää kaiken mitä pelinjohtaja tai pelaaja tarvitsee pelatakseen radioaktiiviselle Vyöhykkeelle karanneen henkipaton rakkauselämää. Mukana on Vyöhykkeen ja sen asukkaiden esittely, oppaat pelaajalle ja pelinjohtajalle, ja kaikki alueen eri yhteisöistä aina Strontiumsusista Atominkieltäjiin.

Tšernobyl, rakastettuni on pelisuunnittelija Juhana Petterssonin toinen roolipeli. Ensimmäinen oli vuonna 2009 ilmestynyt Ikuisuuden laakso, jossa traagiset pingviinisankarit puolustavat yhteisöjä jotka eivät voi koskaan hyväksyä heitä.

Tšernobyl, rakastettuni

Roolipeli rakkaudesta ja radioaktiivisuudesta

Pelisuunnittelu: Juhana Pettersson

Graafinen suunnittelu: Tommi Kovala

Kansi ja takakansi: Joel Sammallahti

Kuvitus: Joel Sammallahti

Kartat: Miska Fredman

Valokuvat: Maria & Juhana Pettersson

Kustantaja: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry

97 sivua

Kokonaan väreissä

Julkaisupäivä: 29.7.2016

ISBN 978-952-67599-9-9

Media

Sami Koposen arvostelu 11.10.2016

Arttu ja Karoliina Korppoon arvostelu 28.2.2017

Roolipelitiedotus-blogin haastattelu 4.9.2016

Peliraportti Pelilauta.fi-foorumilla, alkaen 3.11.2016

Katkelma kirjasta

Olin juuri valmistunut lääkäriksi, kun Neuvostoliitto romahti. Sen myötä romahtivat myös julkisen puolen palkat. Yksityiselle oli niin kova tunku töihin, etten koskaan saanut edes jalkaa oven väliin. Vaikka asuin Kiovassa, perheeni tulee maaseudulta eikä minulla ole suhteita. Monet ystävistäni muuttivat Ranskaan, Saksaan tai Yhdysvaltoihin. Siellä on kysyntää lääkäreille.

Minä menin töihin rekkakuskiksi. Ajoin samoja teitä kaksikymmentä vuotta. Menin naimisiin, erosin, menin uudestaan naimisiin, erosin taas. Katselin televisiosta lääkärisarjoja, mutta maailma oli jo ajanut ohitseni.

Olin humalassa, ja myöhässä aikataulusta. Ajoin risteykseen, enkä huomannut oikealta tulevaa autoa. Diplomaatti ja tämän mies molemmat kuolivat auton ruttautuessa rekkani alle. Pakenin paikalta ja menin siskoni luokse piileskelemään. Aamulla, kun heräsin, siskoni katsoi minua ja piti poikaansa sylissään kuin suojatakseen tätä joltain pahalta. Uutisissa oli minun naamani ja kuvia ruhjoutuneista ruumiista. He olivat tärkeitä ihmisiä joilla oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Siskoni pelkäsi minua, koska tappamieni ihmisten ystävät järkkäisivät minut hengiltä. Nyt tai myöhemmin.

Kävin oikeudessa. Jouduin vankilaan. Muut vangit eivät juuri minusta perustaneet. He kertoivat, että päiväni olivat luetut. Tappajani palkittaisiin, mutta asian kanssa ei saanut kiirehtiä. Sellitoverini Larisa tatuoi niskaani törkeän kuvan, joka asetti identiteettini heteroseksuaalisena naisena kyseenalaiseksi. Päätin, ettei vankila ole minua varten.

Karkasin, mutta tiesin, ettei maailmassa ollut mitään paikkaa, mihin voisin mennä. Minun olisi päästävä jonnekin kauas, poliisin, uutisten ja sellitovereiden tavoittamattomiin. Lähdin Suljetulle vyöhykkeelle. Sinne minua ei seuraisi kukaan.

Ukrainassa elää urbaani legenda rikollisesta joka pakenee poliisia Tšernobylin Suljetulle vyöhykkeelle. Kun hänet vihdoin napataan kiinni, käy ilmi, että hän on niin radioaktiivisuuden saastuttama, ettei häntä voi enää viedä Vyöhykkeeltä pois. Niinpä hänet jätetään sinne, elämään raunioiden keskellä.

Tuo legenda on yksi pelin Tšernobyl, rakastettuni keskeisistä innoittajista.

Pelin maailmassa Suljettu vyöhyke on melkein samanlainen kuin oikeastikin, mutta ei aivan. Se on vaarallisempi, eristetympi, ja siellä asuu omanlaisensa yhteisö rikollisia ja henkipattoja. Ihmisiä, joilla ei ole enää sijaa ulkopuolisessa yhteiskunnassa.

Suljetulle vyöhykkeelle paenneilla ei ole enää elämää Vyöhykkeen ulkopuolella. Radioaktiivinen alue on heidän koko maailmansa.

 

Rakkaustarina

En ole enää nuori nainen, enkä odottanut elämältä paljoa. Halusin elää sellaisten ihmisten keskellä, joilla ei ole varaa esittää kysymyksiä tai tuomita. Halusin olla hyödyksi jollekulle omalla pienellä tavallani. Arvelin, että Suljettu vyöhyke antaisi minulle mahdollisuuden aloittaa alusta virheideni tavoittamattomissa.

En koskaan arvannut, että Vyöhyke antaisi minulle myös elämäni rakkauden.

Olen ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäinen mieheni ihastui lääkäriin, toinen rekkakuskiin. Kumpikin ihastus riitti häihin asti, mutta ei paljoa pidemmälle. Arvelin, ettei suuri rakkaus ole minua varten. Ihmisillä ympärilläni oli rakastajia ja rakastajattaria, repiviä aviokriisejä ja taivaallisia häämatkoja. Tiesin, että se on mahdollista, mutta omalla kohdallani se ei koskaan johtanut muuhun kuin pettymyksiin.

Tapasin Danilin leipäjonossa. Helikoptereiden hautausmaalla jaettiin ruokaa, joka oli tullut Vyöhykkeen ulkopuolelta. Danil kysyi voisinko auttaa häntä kantamaan leipää sairaalalle. Hän kertoi olevansa lääkäri, ja että hän auttoi ihmisiä palveluksia vastaan. Joskus ilmaiseksikin.

Kannoin kaksi kassillista hänen luokseen, enkä koskaan lähtenyt pois.

Tšernobyl, rakastettuni on peli, jossa rakastutaan. Pelin kuluessa hahmot ihastuvat, rakastuvat, kohtaavat vastoinkäymisiä, mutta saavat lopussa toisensa. Rakkaus tapahtuu radioaktiivisessa erämaassa, ja sen toteutuminen on niin pelaajien kuin pelinjohtajankin vastuulla.

Suljetun vyöhykkeen asukkaat ovat rikollisia, joilla ei ole varaa tuomita toisiaan. Jotkut heistä ovat valmiita toistamaan virheensä. Toiset, kuten pelaajahahmot, haluavat aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. He saapuvat Vyöhykkeelle vapaina entisen elämänsä rasitteista ja ennakko-odotuksista, matkalla kohti rakkautta olivat he siihen valmiita tai eivät.

Suljettu vyöhyke saattaa olla luonnonkaunis paratiisi, mutta ihmiselle se merkitsee kuolemaa. Vyöhykkeen asukkaat eivät elättele kuvitelmia siitä, että heillä olisi tulevaisuus. He elävät tässä hetkessä, onnellisina saamastaan toisesta mahdollisuudesta ja siitä, ettei syöpä ole ainakaan vielä korjannut heitä omakseen. Heidän rakkautensa on rakkautta kuoleman varjossa.

Täytyy rakastaa nyt, koska huomista ei ehkä tule.

 

Vyöhykkeen asukkaat

Olemme treffeillä Helikopteri-bistrossa, lähellä paikkaa jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Bistroa pitää mies, jota kutsutaan Kenraaliksi. Hän on näkymätön hahmo jossain ajatustemme rajoilla. En tiedä, johtuuko se siitä että hän pysyttelee kynttilänvalon luomissa varjoissa vai siitä, etten osaa kääntää katsettani Danilin kasvoista.

Kerron, kuinka yksi Jupiter-jengin pojista yritti kiristää meiltä morfiinia. Koiramme Stalin puri häntä munille. Danil hymyilee, melkein nauraa, ja kynttilän valossa ja varjoissa se on maailman koskettavin näky.

Pöydällä on maljakko, ja siinä punainen ruusu. Kenraalin tytär seisoo ovella, katselee ulos ja soittaa viulua. Tarina kertoo, että hän ei ole puhunut sanaakaan sen jälkeen kun hänet rakastettunsa lähti todistamaan jotain Sarkofagin kannen alle, ja jäi sille tielleen.

Meillä on varaa syödä Kenraalin bistrossa, koska Haarukka-Vadym ampui itseään jalkaan. Danil leikkasi hänen polvensa samalla, kun minä pidin häntä kädestä. Meiltä oli silloin kipulääkkeet loppu, joten annoin Vadymille kulauksen viinaa aina kun tilanne oli käydä sietämättömäksi.

Haarukka-Vadym saattaa olla murhaaja ja mielipuoli, mutta hän osaa osoittaa kiitollisuuttaan. Toivon vain, ettei hän tykästynyt meihin liiaksi. Hänen edellinen lääkärinsä löydettiin taannoin haarukka ohimossa. Hän oli kuulemma päästänyt Viagran loppumaan.

Suljetulla vyöhykkeellä asuu ihmisiä, jotka ovat maailmaa paossa. Ulkopuolisia näkyy harvoin, jos koskaan. Kukaan normaalissa yhteiskunnassa elävä ei halua ottaa radioaktiivisuutta osaksi itseään.

Jotkut ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat poikkeusolosuhteissa uponneet niin syviin vesiin, ettei pintaa enää näy. Toiset ovat ammattirikollisia, sekopäitä tai parantumattomia murhaajia. He yrittävät jatkaa elämäänsä Vyöhykkeellä entiseen malliin.

Vyöhykkeellä ei ole poliisia tai ketään muuta, jonka puoleen kääntyä jos käy huonosti. Sen vuoksi kukaan ei pärjää ilman kavereita, liittolaisia jotka ovat valmiita uhmaamaan rikollisia ja pahantekijöitä tovereidensa tähden.

Vyöhyke ei ole mahdoton paikka elää. Pripjatissa voi kävellä rakastajan luota kotiin keskellä yötä, jos tuntee maaston eikä ole aivan mahdottomassa humalassa. Mutta jos rakastajalla sattuu olemaan mustasukkainen, vaikutusvaltainen ja väkivaltainen puoliso, voi elämä muuttua hyvinkin haastavaksi.

 

Radioaktiivisuus

En ole kertonut Danilille, että minulla on syöpä. Kyllä hän sen pian huomaa. Lääkäriä on vaikea huijata näissä asioissa. En tiedä, kuinka paljon minulla on aikaa. Ehkä vuosi, ehkä useampikin. Vyöhykkeellä ei ole niitä laitteita, joilla tällaisia asioita diagnosoidaan.

Eräs ystäväni kutsui avioliittoa elämänsä happy endiksi. Opiskelimme yhdessä. Hän oli parikymppinen. Minusta oli outoa, että elämä loppuu parikymppisenä, vaikka sitten onnellisesti.

Emme ole menneet Danilin kanssa naimisiin, koska se tuntuu Vyöhykkeellä järjettömältä. Tiedän kuitenkin, ettei tämä ole mikään happy end. Tämä on happy life.

Loppu tulee vasta kun kuolen. Olennaista ei ole, onko loppu onnellinen, vaan se, olemmeko olleet onnellisia ennen kun elämä on ohi.

Säteily ei vahingoita vanhaa ihmistä niin kuin nuorta, ja tiedän kuolevani joka tapauksessa. Ennen kuin menen, aion käydä Sarkofagin sisällä ja tuoda mukanani jotain, joka turvaa sairaalamme tulevaisuuden.

Tšernobyl, rakastettuni -pelin rakkaustarinat päättyvät harvoin kuolemaan, mutta radioaktiivisuus on silti pelissä aina läsnä. Rakkauden ohella toinen pelin kahdesta perusajatuksesta on liike säteilyä kohti. Radioaktiivisuutta ei paeta. Sitä syleillään.

Täysin puhdas ihminen voisi periaatteessa kävellä takaisin ulos Vyöhykkeeltä, eikä kukaan saisi tietää, että hän on koskaan Vyöhykkeellä ollutkaan. Sen vuoksi uusiin tulokkaisiin ei luoteta, ennen kun he ovat käyneet Vyöhykkeen radioaktiivisemmilla alueilla.

Pahasti saastuneita yksilöitä kunnioitetaan, sillä he ovat ottaneet Vyöhykkeen osaksi itseään. He ovat sitoutuneet sen edustamaan elämäntapaan. He viettävät siellä loppuelämänsä.

Radioaktiivisuus avaa ovia ja helpottaa elämää. Se on hinta, jonka pelaajahahmotkin joutuvat maksamaan asettuessaan asumaan paikkaan, jolle koko maailma on kääntänyt selkänsä.

Vuoden peliteko -raati julkistettu

Ropecon on yhdessä Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran kanssa perustanut Vuoden peliteko -palkinnon, joka jaetaan viimeisen vuoden aikana tehdyistä merkittävistä roolipelien, larppien, figupelien, korttipelien ja lautapelien alalla tehdyistä teoista, projekteista yms.

Palkinto jaetaan Ropeconissa 2014. Sen jakaa raati, joka koostuu seuraavista pelikentän vaikuttajista:

Jussi Ahlroth on Helsingin Sanomien toimittaja. Hän on kirjoittanut paljon peleistä ja pelikulttuurista.

Ville Vuorela on pelisuunnittelija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten fantasiaroolipelistä Praedor (2000), ja kansainvälistäkin kuuluisuutta saaneesta tieteisroolipelistä Stalker (2008). Lisäksi hän on kirjoittanut useita kirjoja, muita roolipelejä ja saanut Ropeconin Kultainen Lohikäärme -palkinnon vuonna 2005.

Mikko Heimola, FT, historianelävöittäjä ja larp-järjestäjä (mm. Completorium, Projektori, Viena 1918).

Emi Maeda on yksi Ropecon 2014:n pääjärjestäjistä. Hän on myös toiminut Ropecon -tapahtuman järjestävässä Ropecon ry:ssä sekä Helsingin yliopiston roolipeliseura Alter Egossa.

Raadin puheenjohtajana toimii:

Juhana Pettersson on pelisuunnittelija ja larpintekijä. Hän on julkaissut useita kirjoja roolipelaamisesta, ja hänen esikoisroolipelinsä oli vuonna 2009 ilmestynyt Ikuisuuden laakso. Hän on Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran toiminnanjohtaja

Tanskalaisten taideroolipelien kerma ilmestyy suomeksi (26.7.2011)

Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry on julkaissut kokoelman
parhaita tanskalaisia roolipelejä yhtenä valtavana niteenä. Unelma
Keltaisesta kuninkaasta sisältää kaksitoista tanskasta suomennettua
peliä.

Tanskassa on kehittynyt omaleimainen roolipelikulttuuri, jossa yhden illan mittaisia roolipelikäsikirjoituksia pelataan uudelleen ja
uudelleen eri osallistujilla. Kokoelmaan valittujen roolipelien aiheet
vaihtelevat ylipainoisten kiusaamisesta ja lasten hyväksikäytöstä
ydintuhon jälkeiseen yhteiskuntaan ja villeihin fantasiamaailmoihin.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun tanskalaisia pelejä julkaistaan
Suomessa.

Tanskan Århusissa aina pääsiäisenä järjestettävä roolipelitapahtuma
Fastaval edustaa tanskalaisen pelisuunnittelun kirkkainta kärkeä.
Fastavalin kilpailusarjan voittajille jaettava Otto on yksi maailman
arvostetuimpia roolipelisuunnittelun palkintoja. Fastaval-pelit ovat
kokeellisia, kaunokirjallisia ja lyhyitä. Kun perinteisen roolipelin
tarina saattaa jatkua vuosia, pitää jokaisen Fastaval-pelin mahtua
yhteen iltaan.

Kirjan peleistä Arkki ja Slaaraphenland ovat perinteisellä
roolipelikuvastolla riffailevia hirtehisiä tulkintoja siitä, mistä
fantasiassa voi olla todella kyse. Matka on paljon keskustelua
herättänyt peli, jossa katsotaan mitä selviytymisen välttämättömyys
tekee ihmiselle. Kokeellisinta kärkeä edustaa larppi Memoratorio,
jossa kirjoitettu kieli muuttuu todellisuudeksi.

Roolipelikäsikirjoituksia ei koskaan tehty julkaistavaksi kirjan
muodossa, joten lähes 500-sivuinen opus on vaatinut valtavasti
toimitustyötä. Jokainen teksti on myös kuvitettu uudelleen parhaiden suomalaisten roolipelikuvittajien toimesta.

Kirja julkaistaan perjantaina 29.7.2011 roolipelitapahtuma Ropeconissa Espoon Dipolissa. Ropecon on Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma. Tänä vuonna tapahtumassa julkaistaan kymmenen suomenkielistä roolipeliä – enemmän kuin koskaan ennen.

Kirjan ovat toimittaneet Juhana Pettersson, Kristoffer Apollo ja
Tobias Wrigstad.

Juhana Pettersson on videopeliohjelma Tiltin tuottaja ja
Roolipelaaja-lehden entinen päätoimittaja. Hän on julkaissut
roolipelejä käsittelevän teoksen Roolipelimanifesti (Like, 2005) ja
roolipelin Ikuisuuden laakso (PRS, 2009). Hänen kirjoituksiaan on
käännetty neljälle kielelle.

Kristoffer Apollo on tanskalainen päätoimittaja ja mediakonsultti,
yksi Fastaval-skenen perustajajäsenistä sekä moninkertainen
Otto-voittaja.

Tobias Wrigstad on ruotsalainen tietojenkäsittelytieteen tohtori ja
yksi kokeellisen Vi åker Jeep -pelisuunnittelukollektiivin
perustajista.

Haastattelut:

Kirjassa julkaistujen pelien suunnittelijoita saapuu Suomeen välillä
28.7. – 1.8. Tuona aikana on mahdollista tehdä heidän kanssaan
haastatteluja kasvokkain.

Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran tiedottaja Mike Pohjola
mike.pohjola@gmail.com, 050-5238399

Roolipelisuunnittelija Juhana Pettersson
jlp@iki.fi, puh 045 123 99 81